Minkä ikäisenä aloitit Suzuki-oppilaana ja mikä on ensimmäinen muistosi Suzuki-soittajista?

Aloitin 3,5-vuotiaana, joten minulla ei juurikaan ole muistoja ennen sitä aikaa. Ensimmäiset muistot liittyvät varmastikin soittotunneille ja soittoasennon opettelemiseen sekä ensimmäisten rytmien opettelemiseen lintukielellä. Pupun pussista kappaleiden nostaminen on myös jäänyt vahvasti mieleen.

Olitko sitä ennen soittanut jotain instrumenttia?

En, koska olin niin nuori. Kaikki musiikki kuitenkin kiinnosti kovasti.

Mitä pidit soittamisesta harrastuksena?

Suzuki-soittajissa soittaminen oli aina enemmän kuin harrastus, se oli ennemminkin elämäntapa. Soittoläksyt kuuluivat asiaan siinä missä koululäksytkin. Musiikki on aina ollut minulle tärkeää enkä oikeastaan olisi voinut kuvitella elämää ilman sitä, vaikka tietenkään soittaminen ei ollut aina helppoa ja mukavaa. Sen myötä sain kuitenkin elämään paljon ihania asioita ja kehityin monella tapaa. Pidin siitä, että minulla oli joku intohimo, joku harrastus, johon sitoutua ja joka teki minusta erityisen.

Mikä soittamisessa Suzuki-soittajissa oli mukavaa, jopa parasta?

Rakastin ja rakastan edelleen sitä, miten Suzuki-soittajissa kohdataan pieni lapsi, joka haluaa oppia soittamaan. Soittamisen ilo on niin tärkeää. Mielestäni Suzuki-menetelmässä ihanaa oli myös yhteisöllisyys. Minusta oli mahtavaa käydä leireillä, erityisesti Ellivuoressa, jossa sai soittaa muiden Suzuki-soittajien kanssa ja tuntea kuuluvansa joukkoon.

Muistatko hetken, jolloin tiesit haluavasi soittamisesta ammatin?

Soittaminen on aina ollut minulle yksi ammattimahdollisuus muiden ohella, myös ollessani ihan pieni. Muistan kuitenkin hetken yläasteella, jolloin olin kuuntelemassa Oulu Sinfonian solistina soittavaa Sarah Changia, ja ymmärsin mitä ammattimuusikoksi haluaminen todella tarkoittaa. Silloin päätin, että sitä kohti haluan pyrkiä, ja olen valmis tekemään töitä sen eteen.

Miten jatkoit musiikin opiskelua Suzuki-soitonopetuksen jälkeen, miten sait siitä ammatin ja missä nyt olet?

Lähdin Raahesta 18-vuotiaana jatkaakseni lukio-opintojani Sibelius-lukiossa Helsingissä, sekä opiskellakseni Helsingin Konservatoriolla Erkki Palolan oppilaana. Saatuani ylioppilastutkinnon ja musiikin C-kurssin valmiiksi lähdin syksyllä 2015 opiskelemaan Lontooseen. Täällä siis olen edelleen, opiskelen Royal Academy of Music -korkeakoulussa professori Sophie Langdonin luokalla, ja tarkoituksenani olisi aikanaan valmistua ammattimuusikoksi.

Miten Suzuki-tausta on vaikuttanut soittoosi? Onko siitä vielä tuntuma nykyisessä soittotaidossasi?

Suzuki-menetelmä on koko soittotaitoni perusta, joten koko perustekniikkani on lähtöisin sieltä. Muistan edelleen, miten olen opetellut tiettyjä teknisiä asioita, kuten esimerkiksi vibratoa. Suzuki-tausta on myös varmistanut, että tietyt tärkeät arvot, kuten soiton ilo ja musiikin ilmaisemisen tärkeys ovat painuneet mieleeni pysyvästi. Nämä asiat tulevat varmasti säilymään osana minua ja muusikon identiteettiäni.

Mitä haluat sanoa nykyisille Suzuki-oppilaille?

Nauttikaa musiikista ja tehkää kovasti töitä unelmienne eteen. Tiedän kokemuksesta, että vaikeita hetkiä tulee ja joskus tuntuu, että mikään ei onnistu. Tiedän kuitenkin senkin, että sitkeys ja päättäväisyys palkitaan aina. Muistakaa, että musiikki on valtava lahja, ja se tuottaa mielettömästi iloa niin meille soittajille kuin kuulijoillekin. Siksi se on kaiken vaivan arvoista. Älkää antako periksi.