Minkä ikäisenä aloitit Suzuki-oppilaana ja mikä on ensimmäinen muistosi Suzuki-soittajista?
Aloitin 6-vuotiaana Raahen Suzuki-soittajissa aluksi Anu Jussinniemen (tai silloin Puustinen) johdolla. Ensimmäiseltä tunnilta muistan parhaiten jalkapahvin, eli miten piirrettiin lepoasennon ja soittoasennon jalkojen kuvat pahville. Siitä se sitten lähti!
Olitko sitä ennen soittanut jotain instrumenttia?
Kotona olin soitellut vähän pianoa, mutta viulua halusin kovasti päästä soittamaan ja olin ikionnellinen, kun pienen odottelun jälkeen pääsin aloittamaan. Ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä, vai pitäisikö sanoa ensikuulemalla!
Mitä pidit soittamisesta harrastuksena?
Soittaminen oli hauska ja monipuolinen harrastus. Kavereita tuli paljon muista soittajista ja monen kanssa olen edelleen yhteydessä 30 vuoden jälkeenkin. Aikaa harrastus vei myös vanhemmilta, mutta toki antoi myös paljon takaisin.
Mikä soittamisessa Suzuki-soittajissa oli mukavaa, jopa parasta?
Pidin kaikesta, mikä liittyi soittamiseen, myös kotiharjoittelusta. Omat soittotunnit, ryhmätunnit ja erilaiset esiintymiset ja soittoleirit olivat kaikki mukavia. Ehkä parasta yleisesti oli kannustava ilmapiiri ja yhteishenki.
Muistatko hetken, jolloin tiesit haluavasi soittamisesta ammatin?
Muistan jo hyvin varhain ajatelleeni, että haluan isona “Maritaksi”. Ja johonkin ystäväkirjoihin olen kirjoittanut jo 8-9-vuotiaana, että toiveammattini on viulunsoitonopettaja. Jotenkin se vain aina tuntui omalta jutulta.
Miten jatkoit musiikin opiskelua Suzuki-soitonopetuksen jälkeen, miten sait siitä ammatin ja missä nyt olet?
12-vuotiaana siirryin perinteiseen opetukseen ja Larissa Levin oppilaaksi. 16-vuotiaana muutin Helsinkiin hänen perässään ja opiskelin lukiovuodet Länsi-Helsingin musiikkiopistossa. Lukion jälkeen opiskelin vuoden Turun Taideakatemiassa Anatoli Melnikovin johdolla ja vuonna 2001 pääsin Sibelius-Akatemiaan Kaija Saariketun viululuokalle. Valmistuin Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi vuonna 2006, samana vuonna sain myös esikoiseni ja muutimme Kempeleeseen. Siitä asti olen sekä opettanut että soittanut orkesterissa lastenhoidon ohella. Minulla on Oulu Sinfoniassa 1-viulun äänenjohtajan paikka ja lisäksi opetan sivutoimisesti Oulun ammattikorkeakoulussa viulunsoittoa ja viuludidaktiikkaa. Vuonna 2014 aloitin myös Suzuki-opettajan koulutuksen Helsingissä Hannele Lehdon johdolla ja suoritan parhaillaan koulutuksen II-tasoa.
Miten Suzuki-soittotausta on vaikuttanut soittoosi? Onko siitä vielä tuntuma nykyisessä soittotaidossasi?
Suzuki-menetelmällä aloittaminen on antanut eniten esiintymisen luonnollisuudelle ja ulkoa oppimisen helppoudelle. Nyt Suzuki-koulutuksen myötä ymmärrän laajemmin, mitä ja miten sitä silloin 30 vuotta sitten oikein asioita tekikään. On ihmeellistä, miten hyvin esim. muistaa edelleen vihkokaupalla kappaleita ulkomuistista. Kappaleita, joita ei tässä välissä ole oikeastaan juurikaan soittanut. Uskoisin, että soitossani on paljonkin samaa tuntumaa kuin muinoin lapsena soittaessa.
Mitä haluat sanoa nykyisille Suzuki-oppilaille?
Nauttikaa soittotaidoistanne ja musiikin lahjasta ja ilosta. Se kaikki kantaa läpi elämän, mitä tahansa päätyy myöhemmin aikuisena tekemäänkään. Ja antakaa äidin tai isän auttaa siellä kotona harjoittelussa!