Minkä ikäisenä aloitit Suzuki-oppilaana ja mikä on ensimmäinen muistosi Suzuki-soittajista?

Aloitin soittoharrastuksen 4-vuotiaana Maritan oppilaana. Ensimmäiset Suzuki-muistot ovat Lapuan musiikkileiriltä, jossa myös esiinnyin julkisesti ensimmäistä kertaa. Muistan myös, että soittotunneille oli aina kiva mennä, vaikka portaat Raahen keskuskoulun ylimpään kerrokseen tuntuivat joskus loputtoman pitkiltä.

Mitä pidit soittamisesta harrastuksena?

Soittoharrastus oli pienempänä aina tosi mieluisa, tapahtuihan oppiminenkin paljolti leikin kautta. Ryhmätunnit olivat kivoja, niiden myötä tutustui soittokavereihin ja niillä kuuli myös uusia kappaleita, joita edistyneemmät oppilaat soittivat. Korvakuulolta yritinkin sitten jo soitella siellä kuulemiani kappaleita ennen kuin niihin edettiin omilla soittotunneilla. Parhaat muistot Suzukeista liittyvät musiikkileireihin ja siellä saatuihin uusiin kavereihin. Ja tietysti aina myös uuden kappaleen tai soittotekniikan oppiminen tuntui mukavalta.

Lääkärit Maria Salminen ja Antti Hosio menossa soittamaan OYS:ssa. Maria Salminen ei ole Raahen Suzukisoittajista.

Miten jatkoit musiikin opiskelua Suzuki-soitonopetuksen jälkeen?

Suzukeista siirryin ensin Raahen musiikkiopistoon ja sittemmin Oulun konservatorioon jatkamaan soittoharrastusta. Yläasteen loppupuolelta saakka harjoittelin tavoitteellisesti tähtäimessä ammattiopinnot. Lukion loppupuolella aloin kuitenkin miettiä myös muita uramahdollisuuksia ja päädyinkin sitten lääketieteen opintojen pariin. Opiskelujen lomassa suoritin siviilipalveluksen viulistina Oulu Sinfoniassa ja opiskeluaikana tein säännöllisesti muusikon töitä mm. Kemin kaupunginorkesterissa ja Oulun kaupunginteatterissa. Olen onnekseni päässyt osallistumaan myös useiden valtakunnallisten ja kansainvälisten nuorisosinfoniaorkesterin toimintaan. Lääkärin työn ohessa harrastan edelleen musiikkia aktiivisesti, soitan säännöllisesti kamarimusiikkia eri kokoonpanoissa ja kahdessa harrastelijaorkesterissa.

 

Miten Suzuki-tausta on vaikuttanut soittoosi? Onko siitä vielä tuntuma nykyisessä soittotaidossasi?

Suzuki-koulu on varmasti antanut hyvät lähtökohdat viulunsoiton oppimiselle ja musiikin ymmärtämiselle ja siitä nauttimiselle. Matkimalla oppiminen on auttanut hyvän sävelkorvan ja yhteissoittotaitojen kehittämisessä ja leikin kautta oppiminen ja kannustava ilmapiiri on luonut positiivisen tunteen soittamisen fyysiseen ja psyykkiseen ulottuvuuteen. Soittimesta ja musiikista on tullut vahva osa identiteettiä, vaikka ei ole ammattimuusikoksi alkanutkaan. Soittaminen on minulle tärkeä keino purkaa tunteita ja luoda uutta. Huomaan sen erityisesti silloin, jos en kiireiltäni ole ehtinyt soittaa vähään aikaan. Olo on levoton ja ahdistunutkin, ja usein jo lyhyt viulunsoiton parissa vietetty aika rauhoittaa mieltä.

Suzuki-metodi on erinomainen tapa tutustua musiikin ja instrumenttien maailmaan ja oppiminen tapahtuu leikin varjolla lähes itsestään. Soittoharrastajalle Suzuki-koulu antaa hyvät eväät myös tavoitteelliseen harjoitteluun ja itsensä kehittämiseen. Metodi osallistaa myös perheitä mukavalla tavalla niin, että soittoharrastuksen ympärille muodostuu yhteisöllinen tunnelma ja elämänmittaisillle ystävyyssuhteille hedelmällinen maaperä.